Tuomi

Prunus padus

Tuntomerkit:
Tuomi on 3–12 metriä korkea, pieni, monirunkoinen puu tai pensas. Oksat ovat pitkiä, riippuvia ja kiiltäviä. Lehdet ovat vuorottain, muodoltaan soikeita, pyöreä- ja herttatyvisiä, sahalaitaisia, kiiltäviä, ruodillisia ja lehtiruodissa on kaksi nystyä. Voimakastuoksuinen kukinto on monikukkainen terttu, jonka kukat ovat valkoisia, joskus punertavia. Kukinta-aikaa on touko-kesäkuu. Tuomen hedelmä on noin 5 mm:n kokoinen musta luumarja.

Näköislajit:
Myrkyllinen korpipaatsama muistuttaa tuomea mustine marjoineen ja soikeine lehtineen. Korpipaatsaman erottaa ehytlaitaisista lehdistä ja nystyttömistä lehtiruodista. Näköislajilla lehtokuusamalla lehdet ovat kaksittain ja marjat ovat punaiset. Myös lehtokuusama on myrkyllinen.

Kasvupaikat:
Tuomi on levinnyt koko Suomen alueelle ja suotuisinta kasvualuetta ovat lehdot, puronvarret, rantametsät
ja -pensaikot sekä metsänreunat.

Käyttö:
Tuomenmarjat eivät ole myrkyllisiä, mutta karvaan makunsa vuoksi niitä ei juuri kerätä syötäväksi. Tuomenmarjojen siemenissä on amygdaliinia, joka pilkkoutuu karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi. Sinihapon määrät ovat vähäisiä aiheuttaakseen myrkytysvaaraa, mutta siementen syömistä kannattaa silti välttää. Marjoja hyödynnettäessä siemenet voi siivilöidä pois. Marjoista on tehty mehua ja likööriä, jonka sekaan murskataan myös jonkin verran siemeniä, jotta mukaan saadaan karvasmantelin makua. Marjoja on käytetty ravintona jo kivikaudella, jolloin marjapensaita ei vielä kasvatettu.