Isohapero

Russula paludosa

Tuntomerkit:
Isohaperon lakki on nuorena kupera, myöhemmin leveä ja tumman omenanpunainen. Lakin pintakelmu irtoaa helposti reunasta nyljettäessä. Lakki haalistuu keskeltä kellertäväksi. Sieni on kookas ja sen heltat ovat nuorena valkoiset, vanhemmiten kellertävät. Jalka pitkä, tukeva ja valkoinen tai punahäiveinen. Malto on haurasta ja pysyvän valkoista. Se ei tummu leikatessa, mikä on yksi sienen hyvä tuntomerkki. Maku on mieto.

Näköislajit:
Punaisia haperolajeja kasvaa metsissä monia. Yleisimmät näköislajit ovat  tulipunahapero (R.emetica) ja punajalkahapero (R. rhodopoda), jotka ovat maultaan kirpeitä. Punajalkahaperon jalka on punahäiveinen ja lakki tulipunainen. Tulipunahaperon lakki on helakanpunainen ja jalka puhtaanvalkoinen, vanhemmiten harmahtava. Isohaperon näistä haperoista erottaa miedon maun ja muuttumattoman, pysyvänvalkoisen mallon perusteella.

Kasvupaikat:
Isohapero kasvaa yleisenä koko maassa. Isohaperon kasvumaastoa ovat mäntyvaltaiset sekametsät ja sitä tavataan jopa rämeiltä.

Satoaika:
Isohaperon satokausi alkaa jo heinäkuussa. Nopeakasvuisena sienenä se on muutamassa päivässä yli-ikäinen.

Käyttö:
Isohapero on erinomainen ruokasieni. Sen on mieto ja se sopii sellaisenaan paistettavaksi. Isohaperoa voidaan käyttää raaka-aineena monenlaisissa ruokalajeissa. Sientä voidaan säilöä myös kuivaamalla tai pakastamalla omassa liemessä hauduttamisen  jälkeen. 

Ruokaohjeita haperoista