Karvarousku

Lactarius torminosus

 
Tuntomerkit:
Karvarouskun tunnistaa karvareunaisesta vaaleanpunertavasta lakista, joka on kuvioitu tummemmanpunaisin vyöhykkein. Lakin reuna kiertyy nuorena sisäänpäin ja lakki on noin 6-15 sentin levyinen. Sienen jalka on vaalean punertava, lyhyehkö ja ontto. Karvarouskun maitiaisneste on valkoista ja kirpeää.

Näköislajit:
Väriltään keltainen keltarousku (L. repraesentaneus) on karvainen. Myös valkokarvarousku (L.scoticus) ja villakarvarousku (L.pubenscens) muistuttavat hapsumaisine lakkeineen karvarouskua, mutta ovat väriltään valkoisia.

Kasvupaikat:
Karvarousku on yleisimpiä ruokasieniämme ja se kasvaa yleisesti koko maassa tavallisesti koivun seuralaisena. Tuoreet seka- ja koivumetsät sekä avoimet hakamaat ovat karvarouskulle suotuisaa kasvumaastoa.

Satoaika:
Karvarousku kasvaa sateisina kesinä jo heinäkuussa, yleisimmin elokuussa ja vielä syyskuussa karvarouskua löytää syyspakkasiin saakka.

Ravintoarvo:
Karvarousku on runsaskuituinen sieni. Siinä on paljon B2-, B3- ja D-vitamiinia ja jonkin verran kaliumia.

Karvarouskun ravintotekijöitä (/100 g)
Energia (kJ/kcal)	66/16
Rasva (g)	0,5
Hiilihydraatti (g)	0,6
Proteiini (g)	1,5
Kuitu (g)	1,5
Kalium (mg)	280
Niasiini (B3) NE (mg)	5,5
Riboflaviini (B2) (mg)	0,42
D-vitamiini (µg)	2,9

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli 2021 

Käyttö:
Karvarouskun maku on polttavan kirpeä, raikastuoksuinen. Se vaatii 10 minuutin keittämisen, minkä jälkeen se huuhdellaan. Tavallisimpana säilöntämenetelmänä käytetään suolaamista, mutta se voidaan myös pakastaa. Karvarousku sopii samoihin ruokiin kuin muut rouskut ja kotikeittiössä rouskut suolataankin yleensä sekasieninä.

Ruokaohjeita rouskuista

 

Karvarouskun tunnistaa helposti karvaisesta, hapsureunaisesta lakistaan.