Mesiangervo

Filipendula ulmaria

Tuntomerkit:
Mesiangervo on 0,5-1,2 m korkea monivuotinen maavarrellinen ruoho. Lehdet ovat päältä kaljuja, alta vaaleita, tiheästi lyhytkarvaisia. Päätölehdykkä muita isompi, tavallisesti 3- tai 5-jakoinen. Muut lehdykät puikeita, toistamiseen sahalaitaisia. Lehdyköiden välissä on pieniä välilehdyköitä. Kukinto on runsas, kermanvalkoinen ja tuoksuu voimakkaasti medeltä.

Kasvupaikat:
Mesiangervo on yleinen koko maassa. Sen kasvupaikkoja ovat rantalehdot ja ojanvarret sekä kosteat niityt.

Sato:
Mesiangervon lehdet kerätään alkukesällä ennen kasvin kukkimista ja kukat heti niiden avauduttua. Lehtien alimmaiset lehdykät riivitään ja lehden kärkiosa otetaan mukaan kokonaisena. Kukinto katkaistaan kokonaisena alimman haaran tyvestä. Lehdet ja kukat kuivataan. Lehdet voidaan myös hiostaa ennen kuivausta. Lehtien tulee olla puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia. Varren paloja tai lehtiruoteja ei oteta lehtien mukaan.

Kotitalouskäyttö:
Mesiangervon kukilla voidaan maustaa erilaisia juomia, kuten viinejä, simaa ja olutta. Mesiangervon lehtiä on käytetty salaattina. Teen kaltaisissa juomissa lehdet maistuvat parhaiten hiostettuina. 

Kaupallinen elintarvikekäyttö: 
Lehtiä ja kukkia käytetään ravintolisissä ja yrttiteenä, kaikkia muita kasvinosia ravintolisissä. 

Huomioitavaa:
Mesiangervo on salisylaattia sisältävä kasvi. Se saattaa aiheuttaa allergisia oireita. Mesiangervon jatkuvaa käyttöä tulisi välttää. 

Mesiangervon lehtiä ja kukkia voi käyttää  yrttijuomien valmistukseen.