Pihlaja

Sorbus aucuparia

Tuntomerkit:
Pihlaja on matalahko 4–10  m korkea, usein monirunkoinen puu. Lehdet ovat kerrannaisia, 6–8-parisia, päätöparisia. Lehdykät ovat kapeanpuikeita ja päätölehdykkä ei ole muita isompi. Runsaskukkaisen 8–10 cm leveän huiskilon valkeissa kukissa on epämiellyttävä, haihtuvan trimetyyliamiinin haju. Pihlajan kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Punaiset tai kellanpunaiset marjat ovat omenan kaltaisia epähedelmiä, joissa siemeniä ympäröi voimakasmakuinen malto.

Kasvupaikat:
Pihlajan tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lehdot, lehtomaiset tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät, metsänreunat, rehevät korvet, rannat, kalliorinteet ja niittymäet. Laji tarvitsee riittävän valoisan ja ravinteikkaan kasvupaikan. Suurimmat, noin kymmenmetriset pihlajat löytyvät pihapiireistä, peltojen reunoilta tai hakkuuaukoista, joissa ne kasvavat muiden pioneeripuiden kanssa. Pihlaja on yleinen koko maassa, mutta käsivarren Lapissa se esiintyy harvakseltaan.

Sato:
Pihlajan satoa ovat nuoret lehdet ja marjat. Lehdet kerätään ennen kukintaa. Myös silmuja voi kerätä. Lehtien ja silmujen keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Pihlajanmarjoja kypsyy puuta kohti muutama kymmenen kiloa. Hyviä marjasatoja tuottavat pihlajat ovat useiden kymmenien vuosien ikäisiä, aukealla kasvavia, kookkaita ja leveälatvuksisia yksilöitä. Hyviä marjavuosia on pihlajalla keskimäärin joka toinen vuosi, mikäli ulkoiset tekijät eivät häiritse tätä jaksottaisuutta. Pihlajanmarjat poimitaan elo-syyskuussa. Pihlajanmarjat poimitaan riipimällä tai leikataan terttuina.

Käyttö:
Lehdissä on karvasmantelimainen maku. Ne kuivataan tuoreeltaan tai hiostettuina ja käytetään yrttijuomiin. Marjoja voi syödä tuoreeltaan, pakastettuna, kuivattuna, mehuna, nektarina, hillona ja hyytelönä. Soseissa pihlajanmarjan sekaan voi laittaa esimerkiksi porkkanaa tai omenaa. Pakastaminen vähentää marjojen hapanta makua. Kuivattuja marjoja voi hienontaa leivontaan ja käyttää yrttijuomiin. Suuret keväiset silmut ovat myös syötäviä.

Kaupallinen elintarvikekäyttö:
Marjat sopivat kaikkeen elintarvikekäyttöön. Lehdet, silmut, kukat ja siemenet voi käyttää ravintolisissä. Lehdet, silmut ja kukat käyvät myös yrttiteeksi ja mausteeksi.

Huomioitavaa:
Marjojen maku vaihtelee huomattavasti eri puissa. Pihlajan lehtiä ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön.

 

Pihlajanmarjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia.