Diabetestutkijat kiinnostuivat marjoista

Eid HM, Ouchfoun M, Brault A, Vallerand D, Musallam L, Arnason JT, Haddad PS. Lingonberry (Vaccinium vitis-idaea L.) Exhibits Antidiabetic Activities in a Mouse Model of Diet-Induced Obesity. Evid Based Complement Alternat Med 2014;2014:645812.


04.08.2014

Ildikó Hytönen | Arktiset Aromit 

Diabeteksen ehkäisykeinojen tutkimuksessa ei mikään kivi jää kääntämättä. Marjoilla ei ravitsevuudestaan huolimatta vielä ole EU:ssa hyväksyttyjä terveysväitteitä, mutta tulevaisuudessa saatamme hyvinkin hyödyntää niitä aineenvaihdunnan suojana liiallista rasvaa ja sokeria vastaan. Kanadassa tutkitaan mahdollisuutta käyttää lääkkeiden sijaan puolukkaa alkuperäisväestössä, jolle kansanlääkintä on mieluisin tapa hoitaa terveyttä.

Kanadassa on herätty alkuperäisväestöjen keskimääräistä suurempaan diabetesriskiin, johon geneettiset eroavaisuudet vaikuttavat – varautunut suhtautuminen lääkkeiden käyttöön ei tilannetta helpota. Kanadan terveystutkimuslaitos rahoittaakin tutkimusta vaihtoehtoisten ehkäisy- ja hoitokeinojen löytämiseksi. Idea puolukan tutkimisesta on lähtöisin alkuperäisväestön omasta kansanlääkintäperinteestä. Nyt julkaistu Eidin ja kollegoiden tutkimus hiirillä on jatkoa onnistuneelle pilottitutkimukselle, joka tehtiin solumallilla. Tähänastisen työn perusteella puolukalla saattaa olla sekä lihaksissa että maksassa suotuisia vaikutuksia, jotka edistävät glukoosin normaalia käyttöä ja insuliiniherkkyyttä aterian jälkeisestä ajasta aina paastotilaan saakka. Solu- ja eläinmalleilla tehtyä tutkimusta ei kuitenkaan voi sellaisenaan yleistää ihmiseen.

Kanadassa tutkitaan kansanlääkinnässä käytetyn puolukan vaikutusta insuliiniresistenssiin ja diabetekseen

Tausta Kanadassa asuva Creen alkuperäisväestö käyttää puolukkaa niin ruoanlaitossa kuin diabetekseen liittyvien oireiden hoidossakin, joten marjan vaikutusta sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan haluttiin tutkia tarkemmin. Alustava solumallilla tehty tutkimus antoi viitteitä myönteisistä vaikutuksista glukoosiaineenvaihdunnan entsymaattiseen säätelyyn, minkä vuoksi asian selvittelyä jatkettiin eläinmallin avulla.

Aineisto & menetelmät Nyt julkaistussa tutkimuksessa käytettiin hiiriä, joille syötettiin ensin 8 viikon ajan runsasrasvaista rehua. Rehu johtaa hiirillä tunnetusti lihavuuteen ja muuttaa niiden rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan epänormaaliksi. Hiiret jatkoivat rasvaisella ruokavaliolla vielä toiset 8 viikkoa, mutta osa hiiristä sai rehun mukana puolukkauutetta, jonka vahvuus oli 125, 250 tai 500 mg/kg. Hiirten aineenvaihduntaa tutkittiin laajasti mittaamalla mm. veren glukoosi- ja lipidipitoisuuksia sekä ottamalla kokeen lopussa kudosnäytteitä niiden maksasta. Tuloksia verrattiin sekä hiiriin, jotka olivat syöneet rasvaista rehua ilman puolukkauutetta, että normaalia rehua syöneisiin terveisiin hiiriin.

Tulokset Puolukkauutetta saaneiden hiirten verensokeri oli alhaisempi, vaikka niiden energiansaanti ja lihominen oli samalla tasolla pelkkää rasvaista rehua saaneiden hiirten kanssa. Puolukkauute myös vähensi hiirten maksan rasvoittumista , mikä edesauttaa glukoosiaineenvaihdunnan pysymistä normaalina: maksan rasvoittuessa sen insuliiniherkkyys vähenee ja glukoosin uudismuodostus lisääntyy. Koska tutkijat mittasivat myös eri aineenvaihduntareittien varrelta löytyvien yhdisteiden määrää, koe tarjosi samalla alustavaa tietoa taustalla piilevistä vaikutusmekanismeista. Puolukka ilmeisesti herkistää lihas- ja maksasoluja insuliinille ja toisaalta helpottaa glukoosin siirtymistä verenkierrosta lihaksiin myös insuliinista riippumattomasti.

Suomessa marjojen vaikutusta verensokerin säätelyyn on tutkittu erityisesti ateriakokein eli mittaamalla tutkittavien glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaa ennen ja jälkeen yksittäisen koeolosuhteissa nautitun aterian. Esimerkiksi tyrnin lisääminen jogurtista ja glukoosista koostuvaan aamupalaan loivensi terveillä miehillä aterian jälkeistä insuliinipiikkiä ja ehkäisi aterianjälkeistä verensokerin liiallista laskua. Vaikuttavan aineen tai aineiden tarkentamiseksi tutkijat kokeilivat myös lisätä sokerijogurttiin tyrniä, josta oli liuotettu pois tiettyjä osia. Vertailu vahvisti käsitystä siitä, että verensokerin säätelyyn vaikuttavat todennäköisesti etenkin marjan fenoliset yhdisteet. Toisessa, terveillä naisilla tehdyssä tutkimuksessa verrattiin koehenkilöiden glukoosi- ja insuliinivastetta joko sokeriliuoksen, sokeroidun marjasurvoksen tai sokeroidun marjanektarin nauttimisen jälkeen. Lisätyn sokerin määrä oli kaikissa annoksissa 35 g. Verrattuna sokeriliuokseen tutkittavien verensokeri- ja insuliinitasojen vaihtelu oli sekä marjasurvoksen että marjanektarin nauttimisen jälkeen selvästi tasaisempaa. Sokeriliuoksen juomisen jälkeen tutkittavien verensokeri itse asiassa romahti paastotason alapuolelle, mitä ei marjapitoisten aterioiden jälkeen tapahtunut. Mustaherukka, jossa on enemmän ja koostumukseltaan erilaisia antosyaaneja, pärjäsi vertailussa hieman puolukkaa paremmin. Molemmat tutkimukset viittaavat siihen, että marjat parantavat aterianjälkeistä verensokerin säätelyä myös muulla tavoin kuin kuidun ansiosta. Parhaan tuloksen saa kuitenkin nauttimalla marjat kokonaisina, kuituineen - heti syömisen jälkeen verensokeri nousi hitaammin marjasurvoksella kuin marjanektarilla.

Vaikka diabetekseen on kehitetty lääkkeitä ja diabeetikolle sopivan ruokavalion koostumus on tiedossa, sairaus kasvaa edelleen räjähdysmäisesti ja sen hallinta erilaisissa väestöryhmissä on haastavaa. Uusia ehkäisy- ja hoitokeinoja haetaan edelleen, ja funktionaaliset elintarvikkeet ovat yksi diabetestutkimuksen osa-alue. Vaikutuksia tutkitaan yksittäisten ruoka-aineiden osalta, mutta iranilainen tutkijaryhmä ehdottaa funktionaalisiin ruokiin perustuvan ruokavalion omaksumista . Tällainen ruokavalio sisältäisi puhdistettujen viljojen sijaan täysjyväviljatuotteita, runsaasti ja monipuolisesti erilaisia kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä säännöllisesti palkokasveja ja pähkinöitä. Ihanneruokavaliossa olisi myös maitotuotteita ja hapatettuja ruokia, kalaa, oliiviöljyä, vihreää teetä sekä bioaktiivisia yhdisteitä sisältäviä mausteita. Ruokavalio sisältäisi laajan paletin bioaktiivisia yhdisteitä, kuten lykopeenia, flavonoideja, antosyaaneja, liukoista kuitua ja resveratrolia, joilla on vaikutusta mm. aterianjälkeiseen verensokerin säätelyyn, insuliiniherkkyyteen, verisuonten kuntoon ja verenpaineeseen. Ehdotus ei oikeastaan ole kovin kaukana uudistetuista suomalaisista ravitsemussuosituksista . Lisäksi koko ruokavalion huomioiminen pakottaa arvioimaan rehellisesti, miten sinänsä terveellisten ruokien eri valmistustavat vaikuttavat lopulliseen terveydelliseen hyötyyn. On eri asia leipoa puolukat voilla ja sokerilla piirakaksi kuin yhdistää ne vaikkapa kaurapuuroon tai rasvattomaan viiliin ja pähkinöihin.   

 

Lähteet:

Eid HM, Ouchfoun M, Brault A, Vallerand D, Musallam L, Arnason JT, Haddad PS. Lingonberry (Vaccinium vitis-idaea L.) Exhibits Antidiabetic Activities in a Mouse Model of Diet-Induced Obesity. Evid Based Complement Alternat Med 2014;2014:645812.

Lehtonen HM, Jarvinen R, Linderborg K, Viitanen M, Venojarvi M, Alanko H, Kallio H. Postprandial hyperglycemia and insulin response are affected by sea buckthorn (Hippophae rhamnoides ssp. turkestanica) berry and its ethanol-soluble metabolites. Eur J Clin Nutr 2010;64:1465-1471.

Mirmiran P, Bahadoran Z, Azizi F. Functional foods-based diet as a novel dietary approach for management of type 2 diabetes and its complications: A review. World J Diabetes 2014;5:267-281.

Torronen R, Kolehmainen M, Sarkkinen E, Mykkanen H, Niskanen L. Postprandial glucose, insulin, and free fatty acid responses to sucrose consumed with blackcurrants and lingonberries in healthy women . Am J Clin Nutr 2012;96:527-533.

Avainsanat:
fenoliset yhdisteet  funktionaaliset elintarvikkeet  vaihtovuorotutkimukset  eläinkokeet  diabetes  puolukka  ravitsemussuositukset  marjat 



« Takaisin