Eräiden metsä- ja viljeltyjen sienten steroli- ja D2-vitamiinipitoisuudet

Mattila P, Lampi A-M, Ronkainen R, Toivo J, Piironen V. Sterol and vitamin D2 contents in some wild and cultivated mushrooms. Food Chem 2002;76: 293-298.

01.01.2002

Sienissä muodostuu auringon valon vaikutuksesta D2-vitamiinia: erityisen runsaasti sitä on suppilovahveroiden, herkkutatin ja haaparouskun lakissa. Jalassa D2-vitamiinia on vähemmän ja viljellyistä sienistä D2-vitamiini puuttuu lähes kokonaan. Myös D-vitamiinin esiasteen, ergosterolin, pitoisuus vaihtelee jonkin verran sienen eri osissa. 

Ergosterolin ja D2-vitamiinin alkuperä on sienikunnassa; D2-vitamiini muodostuu ergosterolista auringon säteilyssä. Kasveissa ja eläimissä ergosterolia tai D2-vitamiinia ei juuri ole. Tutkimuksessa sterolien ja D2-vitamiinin pitoisuus määritettiin eräistä viljellyistä sienistä (osterivinokas, valkea ja ruskea herkkusieni, siitake) sekä metsäsienistä (kantarelli, suppilovahvero, herkkutatti, haaparousku). Kyseisten yhdisteiden jakautumista sienen eri osiin (lakki, heltat, jalka) arvioitiin. Lisäksi tutkittiin D2-vitamiinipitoisuuden vaihtelua saman lajin yksittäisten metsäsieniyksilöiden välillä.

Tulokset 

D2-vitamiinin ja ergosterolin pitoisuudet vaihtelivat runsaasti ja kohtalaisesti sienen eri osien välillä,
alhaisin pitoisuus oli jalassa. Lisäksi D2-vitamiinin pitoisuus vaihteli merkittävästi yksittäisten
sieniyksilöiden välillä, eikä sillä ollut yhteyttä sienen painoon.


D2-vitamiini lähes puuttui viljellyistä sienistä. Joissakin metsäsienissä oli D2-vitamiinia sen sijaan
runsaastikin (4,7-194 μg/100 g kuiva-ainetta). Selitys tähän on siinä, että viljeltävät sienet
kasvatetaan Suomessa pimeissä olosuhteissa, joten auringonvalo ei pysty muodostamaan D2-
vitamiinia sieniin.


Ergosteroli oli runsain steroliryhmä tutkituissa sienissä, se muodosti 83-89 % kokonaissterolipitoisuudesta.
Viljellyissä sienissä oli runsaasti ergosterolia (602,1-678,6), enemmän kuin
metsäsienissä (296-489 mg/100 g kuiva-ainetta).


Valon vaikutus näkyi selvästi tutkittaessa D2-vitamiinin pitoisuuksia saman sienen eri osissa.
Suppilovahveroiden, herkkutatin ja haaparouskun valolle eniten alttiina olevassa lakissa oli suurin
D2-vitamiinipitoisuus. Kantarellissa myös heltoissa oli runsaasti D2-vitamiinia, mutta jalkaosassa
sitä oli selvästi vähemmän. Myös ergosterolin pitoisuudet vaihtelivat sienen eri osissa, mutta ei niin
voimakkaasti kuin D2-vitamiinin pitoisuudet. Samoin kuin D2-vitamiinin kohdalla, myös
ergosterolia oli sienten jalkaosissa vähiten.


Lisätietoja: Pirjo Mattila, MTT: pirjo.mattila@mtt.fi

Avainsanat:
kasvisterolit  D-vitamiini  ravintosisältö  sienet 



« Takaisin