Antosyaanien ja flavanonien saannin yhteys miesten sydän- ja verisuonitauteihin

07.09.2016

Tutkimukset ovat osoittaneet, että hedelmien ja marjojen syönti saattaa vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, mitkä hedelmät ja marjat, ja mitkä niiden sisältämät ainesosat, aiheuttavat merkittävimmät terveyshyödyt. Aiempien tutkimustuloksien perusteella erityisesti mustikat ja viinirypäleet vähentävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, ja flavonoidit näyttelevät merkittävää roolia muun muassa sydämen pintakudoksen toiminnan edistämisessä, verenpaineen hallinnassa ja insuliiniherkkyydessä. Siten flavonoidit saattavat olla myös keskeisiä vaikuttajia, jotka alentavat riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Useimmat tutkimukset, joissa on selvitetty flavonoidien saannin yhteyttä sydän- ja verisunitauteihin, ovat keskittyneet naisiin. Siksi tämän tutkimuksen kohdepopulaatioksi valittiin miehet. Tutkimuksen alkuoletus oli, että flavonoidien runsas nauttiminen johtaa pienentyneeseen sydäninfarkti- ja aivohalvausriskiin.

Seurantatutkimuksessa tutkittiin 43 880 miehen (iältään 32-81 vuotta) elin- ja ravitsemustottumuksia 24 vuoden ajan. Miehet lähettivät selvityksen terveydentilastaan joka toinen vuosi ja täyttivät ravitsemuskyselyn joka neljäs vuosi. Lähtötilanteessa tutkimukseen osallistuneet miehet eivät sairastanut sydän- tai verisuonisairauksia tai syöpää. Tutkimusjakson aikana selvitettiin sydäninfarktien ja aivohalvausten yleisyys tutkimuspopulaatiossa. Lisäksi ravitsemuskyselyn avulla laskettiin, kuinka paljon tutkimukseen osallistuneet miehet saivat flavanoneja ja antosyaaneja ravinnostaan. Flavonoidien nauttimisen ja sydäninfarkti- ja aivohalvausriskin välistä yhteyttä tutkittiin vasemmalta katkaistun Coxin suhteellisten riskitiheyksien mallilla (Coxin regressio). Tutkimuksessa kontrolloitiin lukuisia muuttujia: huomioon otettiin muun muassa painoindeksi, liikunnallisuus, alkoholin kulutus ja tupakointi.

Kuva 1. Metsämustikan antosyaanipitoisuus on 300-700 mg/100 g.

Seurantatutkimuksen aikana tutkimusjoukossa havaittiin 4 046 sydäninfarktitapausta ja 1 572 aivohalvaustapausta. Miehet, jotka nauttivat runsaasti antosyaaneja ja flavanoneja tupakoivat vähemmän, liikkuivat enemmän, nauttivat vähemmän alkoholia, ja saivat ravinnostaan vähemmän rasvaa, energiaa, alkoholia ja enemmän kuituja kuin muut tutkimusjoukon jäsenet. Runsas antosyaanien nauttiminen vähensi 14 prosentilla riskiä saada ei-fataali sydäninfarkti. Runsas flavanonien nauttiminen taas alensi 22 prosentilla yli 65-vuotiaiden miesten aivohalvausriskiä. Antosyaaneja esiintyy runsaasti useissa sinisissä ja punaisissa marjoissa ja hedelmissä, ja flavanoneja monissa sitrushedelmissä (Taulukko 1). Siksi yksinkertaisella ruokavalion muutoksella voi vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien torjuntaan jopa populaatiotasolla.

Taulukko 1. Antosyaanien ja flavanonien lähteitä. Taulukossa ei ole mainittu Suomessa villinä kasvavaa metsämustikkaa (Vaccinium myrtillus). Metsämustikan antosyaanipitoisuus on 300-700 mg/100 g, eli luonnonmustikka sisältää moninkertaisen määrän antosyaaneja viljeltyyn pensasmustikkaan verrattuna. Kuva mukailtu lähteestä: Cassidy ym. (2016): Habitual intake of anthocyanins and flavanones and risk of cardiovascular disease in men. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.116.133132.

1 kuppi = 225 g, 1 oz = 28 g

Syyt, miksi antosyaanit ja flavanonit käyttäytyvät eri tavoin sydän- ja verisuonitautien torjunnassa, ovat edelleen epäselvät ja edellyttävät jatkotutkimuksia. Kaikista flavonoideista juuri flavanonit ovat parhaiten imeytyviä, ja siirtyvät tehokkaasti verenkierrosta aivoihin. Aivoissa flavanonit hillitsevät verihiutaleiden toimintaa ja estävät plakin muodostumista. Se saattaa selittää flavanonien yhteyden aivohalvausriskiin. Antosyaanit taas vähensivät ei-fataalin sydäninfarktin riskiä, mikä saattaa johtua antosyaanin aiheuttamasta parantuneesta kolesterolin ulosvirtauskapasiteetista tai vähentyneestä herkkyydestä verenkiertohäiriöille.

Lähde: Cassidy, A., Bertoia, M., Chiuve, S., Flint, A., Forman, J. & Rimm E. (2016): Habitual intake of anthocyanins and flavanones and risk of cardiovascular disease in men. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.116.133132.

 

Teksti:
Anni Koskela, Arktiset Aromit ry

anni.koskela(at)arktisetaromit.fi
+358 40 164 6177

Avainsanat:
flavonoidit  antosyaanit  flavanonit  sydän- ja verisuonitaudit  sydäninfarkti  aivohalvaus  miehet  flavonoids  anthocyanins  flavanones  heart disease  stroke  men 



« Takaisin