Sianpuolukka

Arctostaphylos uva-ursi

Tuntomerkit:
Sianpuolukka on 10–20 cm korkea ja 30–100 cm pitkä, keskustasta paksulla pääjuurella maahan kiinnittyvä varpu. Lehdet ovat talvehtivia, 12–30 mm pitkiä, kärkiosastaan leveämpiä, vastapuikeita, kovia, ehyt- mutta ripsilaitaisia sekä alta uurteisesti verkkosuonisia. Kukat ovat niukkakukkaisessa tertussa. Teriö on ruukkumainen, ahdassuinen, vaaleanpunainen ja vihertävänvalkoinen. Sianpuolukan kukinta-aikaa on touko-kesäkuu. Luumarja on halkaisijaltaan noin 10 mm, litteän pallomainen, punainen, jauhoinen, kuiva ja mehuton.

Näköislajit:
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)

Kasvupaikat:
Sianpuolukkaa esiintyy koko Suomessa, erityisesti karuilla mailla. Sianpuolukka on happaman maan kasvi ja se ei siedä multavaa, runsasravinteista kasvupaikkaa. Laji viihtyy parhaiten valoisilla, hiekkaisilla tai hietaisilla karukkokankailla sekä kuivilla ja kuivahkoilla kankailla. Paljastuneilla hiekka- ja sorapinnoilla voi kasvaa laajoja mattomaisia kasvustoja. Sianpuolukka kasvaa myös tunturikankailla, mutta se ei kasva soilla.

Sato:
Sianpuolukka marjoo etenkin uudishakkuiden jälkeen sekä muuten paljastuneilla valoisilla ja aurinkoisilla hiekka- ja sorapinnoilla. Erityisesti rapakivialueella lajia voi tavata kasvamasta jopa kalliopinnoillakin. Sianpuolukan lehtien keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kerättäessä on varottava kiskomasta versoja maasta ylös. Ei saa kerätä alueilta, joilla lajia on niukalti, esim. pohjoisimmasta Lapista.

Käyttö:
Sianpuolukan marjat ovat jauhoisia ja mauttomia, joten niillä ei ole nykyään käyttöä. Marjoista on aikoinaan tehty hätäleipää, keitetty siirappia tai valmistettu etikkaa.

Kaupallinen elintarvikekäyttö:
Sianpuolukan lehtiä käytetään ravintolisissä.

Huomioitavaa:
Sianpuolukka on Fimean lääkeluettelon rohdoskasvi. Mikäli lääkeluettelon rohdosta myydään elintarvikkeena, on sen käytön perustuttava muuhun kuin lääkkeelliseen vaikutukseen. Lääkkeeksi luokiteltua valmistetta ei saa myydä elintarvikkeena. Sianpuolukasta hyödynnetään lehdet. Ne sisältävät 5-11% arbutiinia ja metyyliarbutiinia, jotka muuttuvat elimistössä hydrokinoniksi. Tällä yhdisteellä on antiseptinen vaikutus virtsateiden tulehduksissa, mutta se on myrkyllistä. Vain tilapäiseen käyttöön.

 

Sianpuolukan lehdet sisältävät arbutiinia.